maanantai 22. syyskuuta 2014

Pohjanmaa-Cup, Patanan haukiuistelu kilpailu

Pohjanmaa cupin viimeinen osakilpailu käytiin Patanan tekoaltaalla 14.9.2014 tyyliin tuo kolme isointa haukea puntarille. Patanan tekoallas on kuuluisa siirtyvien saarien, entiseen kuusimetsään padotun vesimassan ja pikimustassa vedessä piilevien, tekoaltaan alta purettujen rakennusten kivijalkojen lisäksi valtavista hauistaan. Jokunen vuosi sitten pikkukisassa Sillanpään venekunnalla kolme suurinta haukea painoi lähes 30kg. Tänä vuonna odotettavissa oli vaikea kilpailu, koska kesän jatkuessa vesi oli tosi lämmintä ja iso hauki ei treenarien mukaan vielä oikein purulla ollut. Itse emme kisaan treenanneet ollenkaan, koska olin havaitsevani venekunnassamme pientä turnausväsymystä pitkän kauden jälkimainingeissa ja jokaisella jampalla oli jotain muuta ohjelmaa kilpailua edeltäneinä päivinä. Patanassa ei oikein pohjakartta pidä paikkaansa ja nyt kun vesi on vielä alhaalla niin luvassa oli valtaisaa vapojen taipumista a`la maapallo:-) Totta tosiaan, kävinhän muuten treenaamassa kilpailua varten, mutta omalla kotijärvelläni. Olin joskun ostanut Keskisen alennusmyynneistä muutaman muovikassillisen syvänne Jakkeja ja ajattelin että niitähän voisi vedellä surutta pohjaan Patanassa. Kävin testaamassa pikkuisen millä syvyydellä ne tuplana menisivät, mutta viimeistään nyt ymmärsin miksi vaaput olivat niin edullisia, ne eivät nääs oikein uineet:-)

Tarkoituksenamme oli siis lähteä vetämään kisa kelkoilla, koska tiesimme että matalasta isomman kalan saaminen raippavehkeillä olisi tähän vuodenaikaan lähes mahdotonta. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin ollut syväraippominen, mutta kun sääennuste lupaili suhteellisen tyyntä ja aurinkoista keliä niin isompi hauki on todennäköisesti aralla otilla ja väistää helposti venettä. Meillä oli kisassa kovat panokset, koska SM-paikkamme ei ollut vielä kirkossa kuulutettu. Kolmen kalan kisassa tuurilla on valtavasti merkitystä ja loppukauden kisoissa on tuntunut, että meidän venekunnan tuuri käytettiin loppuun jo Toisveden kilpailussa. Kellon lyödessä kymmenen lähdimme vetämään heti lähtöpaikan tuntumasta patopenkan vierustaa kohti aluetta missä on aikaisemmin sijainnut Vetelin sorankuljetus oy:n sorakuopat ja paikallisten mukaan isot elohopeapuimurit odottavat kuoppien reunalla vanhoissa törmäpääskyn pesissä ohikiitäviä namupaloja:-) Heti kun pääsimme alueelle niin takilan kuula jäi pohjaan ja samassa lähti koko setti liikkeelle toiselta puolelta kelkkaa ja ensimmäiset 6 uistinta + takilankuula oli menetetty. Päivän aikana ainakin solmuntekotaidot karttuivat, koska vähän väliä joku vehje oli kiinni pohjassa. Muuten sitten olikin hiljaista, vaikeaa oli ja kaloja ei vaan kuulunut. Noin parin tunnin tuskan jälkeen napsahti taas, mutta nyt vapa jäi asentoon. Arvelimme ennen kisaan leikillämme että nyt kun kuha ei ole kisakala niin luultavasti sellaisen saisimme ja sellainen sieltä sitten tulikin. Haukea ei vain löytynyt ei sitten vaikka mitä teimme. Vedimme välillä kantojen ja kivienkin seassa hirmuisella riskillä, mutta ei niin ei.

Tero oli vetänyt koko päivän keularaipassa ”jokeri”-uistinta, jonka ulkoinen olemus aiheutti aikamoista hilpeyttä kanssakilpailijoiden keskuudessa lähtöpaikalla. Kyseessä oli vielä pikkuisen isompi kapula kun legendaarisella Holmesin Jussilla ja noin tunti ennen kilpailun loppua keularaippa taipui. Kala kiinni ja vieläpä hauki ja pienen säätämisen jälkeen sain haavittua reilun nelosen hauen kyytiin ja peli oli avattu ja mikä koomisinta kala iski ”Holmesiin” :-) Hetken päästä nasahti samalta alueelta kelkasta siima perävetoon ja hyvä hauki sielläkin näytti olevan. Kala irtosi ja pienen kiroilukonsertin jälkeen huomasimmekin että kisa-aika alkoi loppumaan ja harmitus oli suuri kun jouduimme lähtemään pois ”kalan päältä” kohti punnituspaikkaa. Arvelimme että yhdellä kalalla ei juurikaan hurrata ja oikeassa olimme. Saimme lisättyä yhdellä pisteellä pistepottiamme sijoituttuamme sijalle 20 ja niinhän siinä kävi että SM-kisapaikka jäi pisteen päähän. Putosimme kokonaiscupissa sijalle 10 ja täytyy myöntää että ”hiukkasen” harmittaa. Harjun Toni vei ansaitusti kokonaiscupin ja hänelle vielä kerran vilpittömät onnittelut onnistumisesta. Ei muutakun leuka rintaan ja nokka kohti uusia pettymyksiä, no ei tosiaankaan, ensi vuonna yritetään kahta kauheammin SM-paikkaa:-)

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Syväraippatreenit jatkuvat...

Päätimme Nestorin kanssa lähteä Tappajahauen jälkeisenä päivänä hieman harjoittelemaan, sillä eilisten näyttöjen perusteella opittavaa on aikas lailla. Tero ei valitettavasti päässyt lähtemään autohuolien vuoksi, joten jälleen oli kaivettava soutubotski esille ja eikun paino/tuplavehkeet syvälle ja harjoittelemaan tätä raippomisen muotoa.
Tyyntä ja usvaista

Kohteeksi valikoitui hetken mietinnän jälkeen Ähtärin Hankavesi. Eli järvi, jolla olen henkilökohtaisesti eniten loirinut elämäni aikana, joten uskoin, että tämän järven salat ovat jollain tavalla hanskassa ja onnistuisimme joitain hakkeja käyttämään veneessä. Tosin aloitimme uistelun matalasta, mutta kelistä johtuen vaihdoimme nopeasti syvänvehkeet peliin. Täytyy sanoa, että vaikka olen tällä järvellä pyörinyt koko pienen elämäni niin menin sumussa aivan sekaisin ja ilman navigointijärjestelmää olisimme olleet pulassa. Ensimmäinen kalatapahtuva tuli n. 3m vedestä ja lähes peräkkäin koukutimme pienen ahvenen ja parin kilon hauen rotkaleen. Tosin ei tälläkään järvellä helppoa tuntunut olevan, sillä ei kalaa noussut aivan odotettuun tahtiin. Muutamia pieniä hauenpulikoita koukutimme, mutta pääsääntöisesti seilasimme aivan tyhjää.
Hyvä hauki
Harvoin näitä raipoilla näkee..

Seuraava parempi kalatapahtuma oli kapeikossa ja tästä kohtaa nousi komea n. 3kg möllihauki. Tämän kapeikon jälkeen olikin edessä pitkä linja ja koko linjan aikana ei pahemmin "mittakaloja" näkynyt. Tämän jälkeen päätimme käydä heittämässä pienen lenkin Välivedellä. Välivesi todellakin yllätti, mutta valitettavasti ei positiivisesti vaan sen takia, ettemme saaneet yhtään kalaa koko järvestä n. 1,5h aikana. Tämän jälkeen päätimme jälleen palata Hankavedelle, josta lähes heti nostimme kyytiin hyvän hauen. Tästä jatkoimme vielä hetken aikaa, mutta valitettavasti parempia kaloja emme enää havainneet. Yhteensä kuuden tunnin aikana emme onnistuneet käyttämään montaakaan haukea kyydissä, mutta yhteensä 55cm alamitalla olisi haukea ollut yhteensä yli 10 000p. Tavoitetteena olisi päästä vielä tänä vuonna syväraippailemaan "isolla" veneellä ja täten saada jotain järkeä tähän touhuun, vaikkakin kyllä soutuveneelläkin kaloja saa, mutta homma menee lähinnä vain loirimiseksi ja toimiminen ahtaassa veneessä on erityisen hankalaa.
puntin takaa
lötkö

Pohjanmaa-Cup, Kuha-Lordi treeni

Alun perin tarkoituksenamme oli treenata kuhaloordiin kahdella eri veneellä niin kuin viime vuonnakin, mutta miehistömme kahdesta etelän-vetelästä ainoastaan toinen sai puhuttua itselleen lomapäivän. Keli oli treenipäivänä varsin tuulinen, joten yksin treenaamisesta ei tullut mitään eli päätimme loiria Lappajärveä kolmeen pekkaan, yhdellä veneellä niin laajasti kuin se nyt mahdollista oli. Rajuja rajauksia alueista piti tehdä heti treeniä suunnitellessa, joten keskityimme ainoastaan ns. Karvalan syvänteeseen. Laskimme romut vetoon viimevuotisilta pelipaikoilta ja pelin henki selvisi välittömästi, alamittainen kuha oli hurjalla otilla. 42cm – 44.5cm kuhaa nousi yhtenä köytenä kyytiin, mutta mittakuhia ei vain meinannut löytyä. Hetken uisteltuamme saimme nostettua veneeseen komean, noin 63cm kuhan mötkäleen mutta seuraavaan mittakuhatärppiin menikin sitten aikaa lähes kuusi tuntia.
mötkäle

Haukikin tuntui olevan täysin kateissa, koska emme onnistuneet kepittämään näiden kuuden tunnin aikana kuin kymmenkunta nippa nappa haukea kyytiin. Jossain vaiheessa päivää Tampereen pyrinnön mies, Suomen-mestaris sellainen muutaman vuoden takaa soitteli ja kyseli oliko Kuhan puru yhtään parantunut sitten eilisen, jolloin veljekset olivat käyneet toteamassa saman kuin mekin, silppua tulee ja paljon. Poijat olivat toki saaneet loirittua silpun seasta yhden nelikiloisen mötkäleen. Melkein heti kun saimme nääs, nääs lopetettua puhelun niin takilasta lähti hirmuisella singahduksella vehkeet kohti syvyyttä . Vapa jäi kaksin kerroin sojottamaan asentoon ja Tero ajatteli ottavansa homman haltuun ja kalan kyytiin, mutta kuljettajasta tulikin matkustaja kun ihan järjettömän kokoinen veturi lähti syöksyyn. Kala veti siimaa 50m ja sitten paikka, muutaman metrin pumppaus vavalla ja sitten kala veti siimaa 100m. Jarru oli koko ajan melkein kiinni ja silti kala syöksyi kuin mikäkin. Pikku hiljaa siima alakoi loppumaan kelasta ja yritimme kauhealla kiireellä saada kelkkavehkeitä ylös, että pääsisimme kalaa vastaan. Lopulta siimat sotkussa ja kelkat sinne tänne sojottaen pääsimme lähestymään pohjaan parkkeerattua kalaa. Sitten kala lähti kuin hauki tapaa rannasta lähteä kohti venettä ja Tero ei ehtinyt kelaamaan siimaa puolalle, niin lujaa tuo ryökäle tuli kohti ja sitten tapahtui se mitä pelättiin, siima löysäksi ja moro. Terokin on isoja kaloja vavan päässä käskyttänyt, mutta tämä oli kuulemma ihan jotain järkyttävää:-) No mitäpä noista, kisassa vastaavanlainen tapahtuma olisi saanut pahaa tuhoa aikaan kalustossa kun muutama vapa olisi todennäköisesti mennyt säpäleiksi veneen laitaan:-)  

Jatkoimme treeniä ja sitten osuttiin haukipesään. Veneessä kävi tunnin aikana noin 15 kappaletta 3kg – 5kg hakkia kyydissä, muutaman mittakuhakin tuli haavittua. Päätimme että aloittaisimme itse kilpailun alueelta, josta saimme tuon rapeamman kuhan ja jos paikka pettäisi, siirtyisimme tälle haukialueelle loppuajaksi kilpailua. Kuhan kertoimen ollessa 10, hauella ei ainakaan periaatteessa voisi olla kisassa älyttömän suurta merkitystä tai niin ainakin oletimme, mutta on sitä toki ennenkin tullut tehtyä virhearvioita puoleen ja toiseen.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Häme-Cup, Tappajahauki kilpailu

Tänään siis käytiin Häme-Cupin viimeinen osakilpailu Vanajavedellä ja veneitä oli odotettavissa jälleen aivan mahtava määrä. Päätimme, että lähdemme tänne hakemaan jonkinlaista sijoitusta, joten lähdimme tänne tuntemattomaan veteen tekemään, sitä mitä me ehkä parhaiten osaamme eli matalia alueita raippomaan. Olimme valinneet kartasta ennalta muutaman paikan, missä oletimme haukien lymyilevän, mutta vaikeaa tämä paikkojen valinta on, sillä emme ole käyneet Vanajavedellä ollenkaan uistelemassa, joten on vaikeaa ennalta sanoa minkälaisissa alustoissa hauki viihtyy täällä.

Veneitä oli ilmoittautunut ennen kipparikokousta 270, eli määrä oli aivan mahtava. Kelikin vaikutti aamusta hyvältä vaikkakin tuulta olisi saanut olla rutkasti enemmän, mutta aurinko oli pilvessä, joten se auttoi raippahommia. Siirtyminen alkoi ja lähdimme busterilla pomppimaan ristiaallokkoon ja pienen siirtymän jälkeen olimme jo pelipaikoilla. Ensimmäinen alue oli pitkä linja matalassa. Aloituspaikka oli todella kivikkoinen, joten päätimme aloittaa hieman syvemmästä sen reunalta heittäen pienen lenkin, jonka jälkeen suuntasimme nokan kohti matalaa.
lähtölaukauksen odottelua

Lähes heti matalasta hauki kiinni, mutta valitettavasti emme mitoille päässeet. Tätä syöntiä jatkui vartin verran ja alueelta onnistuimme saamaan 4kpl yli 55cm haukia, mutta täytyy sanoa, että vaikea mitta matalasta tämä 60cm. Samassa kivikossa pätkähti kutosen JiiCee päreiksi, joten alku tuntui kivistävän. Kivilläkin killuimme reippaat 10 kertaa. Tästä jatkoimme reunaa eteenpäin ja sitten tapahtui se mitä pelkäsimmekin. Perhanan keltainen möllykkä alkoi näyttäytyä toden teolla ja kelikin löi itsensä aivan pläkäksi. Voisin sanoa, että tämän jälkeen hieman hiljeni. Ensimmäinen lahti antoi kymmenkunta alamittaista haukea ja nämä tulivat heti kilpailun alkuun. Kahden tunnin ajan kiersimme aloituslahtea, jonka jälkeen vehkeet ylös ja siirtyminen seuraavaan laitaan.
vesi oli suhkot sameaa

Seuraava laita oli paljon pienempi ja lyhyempi, joten oli nopeasti tarkistettavissa. Tästä emme onnistuneet saamaan laisinkaan kalatapahtumia, joten seuraava siirtymä ja jälleen hieman pidempään laitaan kiinni. Hyvä lumpeikon reuna, mutta kalatapahtumat olivat harvassa. Mutta sitten keulafemmassa rätkähti. Ihmettelin, että mikä ihme siellä on kiinni, joten kala haaviin ja pienen naurunkohtauksen jälkeen totesimme kalan olevan kirjolohi. Emme siis onnistuneet ensimmäiseen neljään tuntiin ainuttakaan mittahaukea, mutta tälläisen jokibroilerin jollain ihmeen konstilla koukutimme veneeseen. Tämä sai koko veneen sekaisin, joten pian löysimme itsemme vetämässä syväraippaa kierrellen tasaisella pöydällä olevia pieniä pakkoja. Hetken päästä onneksi heräsimme tästä ja menimme jälleen kiertämään loppuja matalan paikkoja. Aivan loppuun päätimme siirtyä aloituspaikallemme ja huomasimme, että kyllä tällä alueella oli vieläkin haukea, vaikka keli oli mitä oli.
ei heleve...

Sanotaankoon siis, että nyt on ainakin pieni osa oppirahoista tähän kilpailuun maksettu. Kaksi JiiCee:tä poikki, vaappuja, bensaa, dieseliä... Mutta jossain vaiheessa tulemme ottamaan nämä moninkertaisina takaisin! Mutta onnittelut voittajille ja Häme-Cupissa pärjänneille.